Pekka Elovaara 1994–2011
Apteekkari Pekka Elovaara (s. 1949 Kiteellä) on tullut Luumäelle Saaren kunnasta vuonna 1994. Mukana Taavettiin muutti proviisorivaimo ja kolme lasta. Elovaara toimi Luumäen Apteekin apteekkarina 17 vuotta.
Elovaara harrasti sulkapalloa.
Elovaaraa koskeva teksti on referoitu pääasiassa Luumäen Lehden artikkeleista vuonna 1994 ja 1999.
Siirtyminen Saarelta Luumäen apteekkariksi merkitsi Pekka Elovaaralle noin 2,5-kertaa suuremman apteekin hoidosta vastaamista. Saaren apteekkia jäi hoitamaan proviisorivaimo, sillä apteekin vaihdostilanteen järjestelyihin oli vuoden verran aikaa. Saarella Elovaara piti apteekkia kymmenen vuotta.
Elovaaran näkemyksiä apteekki- ja lääketeollisuuden kilpailusta ja Euroopan tilanteesta
Kilpailu apteekkialalla ei paljon lisääntynyt EU-säännösten tulon myötä, se lisääntyi lääketeollisuuden piirissä. Kotimaisia lääkkeitä apteekkien hyllyillä oli yhteen aikaan jopa enemmän kuin puolet, nyt ulkomaisten lääkkeiden osuus oli hiukan suurempi.
Pekka Elovaara arvioi suomalaisen lääketeollisuuden pystyvän pitämään asemansa, olihan se vallannut markkinoita ja jalansijaa jo ulkomailtakin. Tähän aikaan kotimaisia lääketehtaita oli käytännössä kaksi, kun niitä aikanaan oli toistakymmentä.
Market-tavaroiksi ei Elovaara apteekkien käsikaupassa olevien lääkkeiden uskonut päätyvän Suomessa. Pohjoismaissa lääkkeiden myyntiä säädeltiin tiukemmin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Apteekkiala on ollut aina tarkoin säädeltyä ja rajattua.
Lama näkyi lääkekaupassakin, mikä johtui Euroopan yhdentymiskehityksestä. Eniten vähentyi vitamiinien ja sen tyyppisten tuotteiden myynti. Oli myös havaittu, että lääkärin määräämiä lääkkeitä jätettiin hankkimatta.
Lääkkeiden hinnat laskivat jonkin verran, mikä johtui osittain arvonlisäveron laskusta, osittain kilpailullisista patenttisuojaa koskevista syistä. Ne uudet lääkkeet, joissa oli patenttisuoja ja joille ei löytynyt kilpailevaa tuotetta, myytiin korkealla hinnalla. Sen sijaan pitempään markkinoilla olleiden lääkkeiden hinta, joilla ei ollut patenttisuojaa, laski kilpailutilanteessa. Lääkkeiden myyntiä lisäsi joidenkin reseptilääkkeiden myynnin vapautuminen. Joitakin aikaisemmin reseptin vaatineita kipulääkkeitä, vatsakatarrilääkkeitä ja allergialääkkeitä sai ostaa ilman lääkärin määräystä. Asiakkaalle se oli tietenkin helpompaa, mutta aina on parempi, jos lääkäri toteaa lääkkeen tarpeen.
Lääke näyttelee pääosaa
Suomalaiset käyttivät Pekka Elovaaran
mukaan lääkkeitä osittain liikaa ja osittain liian vähän. Lääkkeiden
käyttämättä jättäminen ei aina ollut rahasta kiinni. Vanhuksilta saattoi löytyä
jopa avaamattomia lääkepurkkeja.
Pillereitä ei nykyajan apteekeissa kannattamattomuuden
takia enää pyöritetty eikä omia lääkkeitä valmistettu lukuun ottamatta joitakin
voiteita, eläinlääkkeitä ja annosjauheita.
Uusia lääkkeitä tuli koko ajan markkinoille ennätysmäistä vauhtia. Kysynnän mukaan määräytyi lopulta se, mitä otettiin myyntiin. Tasapaino lääkkeiden määrässä kuitenkin säilyi, kun vanhoja tuotteita samanaikaisesta poistui valikoimista.
Lääkkeiden jatkuva uusiutuminen asetti henkilökunnalle melkoisia vaatimuksia ja koulutustarvetta. Asiakkaat tulivat hintatietoisiksi ja halusivat tietoa vaihtoehtoisista valmisteista. Myös lääkärit olivat tietoisia vaihtoehto- ja asiakkaan valintamahdollisuudesta ja usein jo lääkettä määrätessään valitsivat edullisemman tuotteen.
Uusia vaatimuksia apteekkihenkilökunnalle toi myös se, että heidän tuli nykyisten ohjeiden mukaan piti antaa myyntitilanteessa tarpeeksi tietoa lääkkeestä. Aikaisempien toimintaohjeiden mukaan tietoja annettiin vain niitä kysyville.
Apteekkarin lisäksi apteekin henkilökuntaan kuului
proviisori,
kolme farmaseuttia, yksi lääketyöntekijää ja tekninen apulainen.
Apteekinhoitaja Proviisori Teppo Kylmä
Apteekin hoitajan työnkuva oli haastava. Siihen kuuluivat paitsi hallinnolliset tehtävät myös lähes kaikkien muidenkin apteekin toimintaan liittyvien prosessien hoitaminen ja ylläpito. Osa läsnä olevana apteekkityötiimin jäsenenä oli myös olennaisen tärkeää.
Apteekki vaati paljon nykyaikaistamista: henkilökunnan totuttamista uusiin asioihin ja mm. varastonhallinnan muuttamista. Tuotteita jouduttiin vähentämään. Yhteistyökuvioiden kehittäminen ja kommunikointi paikallisen terveyskeskuslääkäreiden kanssa oli tärkeää mm. lääkevarastojen hallinnan takia. Mitkään uudistukset eivät olisi ottaneet tuulta alleen, ellei henkilökunta olisi ollut alusta asti täysillä mukana. Kiitos siitä heille.
Apteekinhoitajan näkyvin projekti oli apteekin remontti vuonna 2009
Oli aika saattaa apteekin tilat silloiseen nykyaikaan, sillä apteekkihuoneistoa ei oltu remontoitu vielä kertaakaan uuteen apteekkitaloon vuonna 1986 tulon jälkeen. Suunnitelmat remontille oli tehty edellisen vuoden lopulla ja remontti aloitettiin helmikuussa. Valmista piti olla toukokuussa, koska Luumäen Apteekki täytti 100 vuotta 18.toukokuuta ja oli juhlan aika.
Haastavaksi remontin teki se, että sitä tehtiin apteekin normaalin palvelun ohella apteekin ollessa auki. Apteekin pinta-ala ei remontissa muuttunut. Ensimmäisessä vaiheessa apteekissa tehtiin pintaremontti, poistettiin ylimääräisiä roikkuvia johtoja, uusittiin valoja, maalattiin seiniä. Apteekin takaosassa purettiin vanhoja varastoja ja poistettiin niiden väliseinät sekä tehtiin tarvittavia sähkötöitä. Asiakkaille takaosa ei juuri ollut näkyvissä, mutta tehdyt pintamaalaukset toivat jo uutta raikkautta apteekkiin
Näkyvin remonttivaihe oli toukokuussa, kun asiakaspalvelutilat remontoitiin ja uusittiin. Asiakaspalvelutilat kolminkertaistuvat Asiakaspalvelutiski muuttui eniten, sillä tiskiin tulivat sermein erotettavat palvelupisteet. Näin asiakkaiden intimiteettisuoja parani. Apteekin etuosan tuli myös leikkinurkka lapsille. Iso muutos oli myös itsehoitolääkkeiden ja apteekkikosmetiikan valintahyllyjen lisääntyminen. Lastentarvikkeet ja lemmikkieläintuotteet saivat myös hyllytilaa.
Lähteet: Kylmän haastattelut Luumäen Lehdessä ja Tampuriini-lehdessä.
Heli Pöyhösen albumista.
Lähteet:
Luumäen Lehti 20.5.1999 ja 1994
Tampuriini