Alexander Westin 1909-1927
Luumäen
apteekin perustaja proviisori Alexander Edvin Westin (s.1871 k.1936)
valmistui proviisoriksi vuonna 1899, työskenteli tämän jälkeen Haminassa,
Viipurissa ja Helsingissä. Helsingistä Westin tuli Taavettiin vuonna 1908 ja
toimi Taavetissa apteekkarina 18 vuotta, vuoden 1927 alkuun. Taavetista Westin
muutti Antreaan apteekkariksi ja sieltä Viipurin V Rautatietorin apteekkiin.
Westin otti osaa innokkaasti myös farmaseuttisten yhdistysten työhön.
Taavetin apteekkitalossa asuivat myös Westinin perhe, vaimo Anna Amalia (os. Sturén) ja lapset Maj-Lis Margit, Kerstin Anna Sofi ja Jari Runar Edvin. Kerstin työskenteli isänsä apteekissa ensin oppilaana ja myöhemmin farmaseuttina.
(Finlands Apotekare 1909 (Walter Karsten)
Muutettuaan Taavettiin Westin sai pian, 18.5.1909, etuoikeudet Luumäen apteekkitoimintaan. Lokakuun 1. päivänä 1909 hän aukaisikin apteekin yleisölle silloisen asuntonsa keittiössä ja sen viereisissä tiloissa. Tästä ja tässä aloitti Luumäen Apteekki toimintansa.
1900-luvun alussa Suomessa elettiin sekasortoista aikaa. Terveydenhuolto oli kaaoksessa, kun kulkutaudit riehuivat kansan keskuudessa. Punatauti, keuhkotauti, tulirokko, tuhkarokko, kurkkumätä ja isorokkoa levisivät ja maailmalla riehunut Espanjantauti iski Suomeen kesäkuussa 1918. Tauti eteni aalloittain ja Suomessa kuoli noin 25.000 ihmistä. Luumäellä sairastaneista ei ole muuta tietoa, kuin että pitäjässä oli kahdeksan isorokkotapausta, joista 3 kuoli. Kaikki kuolleet olivat rokottamattomia. Rokotuksethan aloitettiin jo 1800-luvun puolella. 1920-luvulla suomen lapsista 40-80 % sairasti riisitautia. Tutkimuksissa löydettiin ensimmäisinä rasvaliukoiset A- ja D-vitamiinit ja vesiliukoiset B- ja C-vitamiinit. D-vitamiinia käytettiin riisitaudin hoidossa ja C-vitamiinia keripukin hoidossa.
Myös kansalaissota loi levottomuutta Luumäen elämänmenoon. Taavetissa apteekin lähinaapurustossa käytiin kahakka 21. tammikuuta 1918, jossa olivat vastakkain Luumäen suojeluskunta ja Lappeenrannan työväen järjestyskaarti. Välikohtauksen aikana kuoli yksi mies kummaltakin osapuolelta. Suomessa ensimmäisenä kaatuneen jääkärin Lauri Pelkosen kaatumapaikalle on pystytettynä muistomerkki vastapäätä apteekkia. Tarina kertoo apteekkari Westinin olleen aseella varustautuneena apteekin kellarissa.
Kieltolaki alkoi vuonna 1919. Suomen itsenäistymisen aikaan apteekeissa tehtiin 98 % lääkkeistä itse ja vain 2 % oli tehdasvalmisteisia. Orionin lääketehdas perustettiin vuonna 1917.
Tarkastuksia tehtiin kerran vuodessa, joskus kaksi
Apteekkari Westin sai apteekkarikautensa aikana (1909-1927) tarkastajat vieraakseen yhteensä kolmisenkymmentä kertaa, usein miten kerran vuodessa, muutamanan vuotena kaksi kertaa.
Apteekki oli pieni ja ahdas tiloiltaan vuoteen 1918 asti, jolloin uusi talon laajennusosa valmistui. Apteekki pystyi kuitenkin palvelemaan paikkakunnan lääkitystä tarvitsevia ihmisiä sekä myös eläimiä. Lääkereseptit laativat ja toimittivat apteekkiin alkuaikoina kunnanlääkäri ja eläinlääkäri. Apteekkarilla oli myös omia mikstuuroitansa myytävänä.
Westinkin sai ensimmäisen Farmakopeansa, missä oli ruotsin kielen lisäksi suomeksikin reseptit ja ohjeet. Opus oli viralliselta nimeltään "Farmacopoca Fennica, Editio sexta". Se ilmestyi vuonna 1915. Farmakopea on virallinen lääkeresepti- ja ohjekirja, jota apteekin tuli seurata lääkkeitä valmistaessaan ja analysoidessaan lääkkeisiin käytettäviä aineita ja valmiita lääkkeitä.
Ensimmäinen tarkastus
Kuvat: Luumäen apteekin arkistosta
Apteekkitarkastaja K. A. Hällström kävi pitämässä ensimmäisen tarkastuksen 14.12.1909. Kun kyseessä oli ensimmäinen tarkastus, niin luonnollisesti puutteitakin löytyi. Apteekkari velvoitettiin hankkimaan maan lääkintöasetukset-kirjan, tisleerauskoneen, laboratoriopäiväkirjan ja myrkkykirjan. Myös piti hankkia erillinen kaappi reagensseja ja analyysitarpeita varten sekä varastohuoneeseen samanlaatuisia kelvollisia, selvillä etiketeillä ja lasitulpoilla varustettuja säilytysastioita. Receptuurivaaka ja myrkkyvaa'at tuli toimittaa leimattavaksi. Lisäksi piti huoneistoa suurentaa siinä määrin, että siihen saadaan dekoktoorio- eli laboratoriohuone. Kaikki kylmällä ullakolla paperipusseissa säilytetyt rohdokset tuli siirtää lämpöiseen ja kuivaan huoneeseen ja hankkia niille kelvolliset säilytysastiat. Lisäksi oli lista aineista, joita piti hankkia hylättyjen sijaan. Joistakin aineista otettiin näytteet pistokoeluonteisesti ja analysoitiin. Rohdosvarasto oli yllä olevia hyljättyjä aineita lukuun ottamatta hyvää laatua ja apteekki muussa suhteessa hyvässä kunnossa.
Toinen tarkastus 1910
5.11.1910 tehdyssä toisessa tarkastuksessa oli apteekissa läsnä tarkastajan ja apteekkiväen lisäksi Luumäen silloinen kunnanlääkäri tri. E.B. Heikel. Westinin apulaisena ja apteekin hoitajana toimi farmaseutti Alma Viola Sipilä. Tarkastaja oli Lappeenrannan piirilääkäri K.A Hällström.
Muutama maininta tarkastuspöytäkirjasta: Apteekin tiloina olivat ullakon ja kellarin lisäksi "ainoastaan kaksi ahdasta tilaa, joista toinen apteekkihuoneena, toinen "kombineerattuna varasto- ja laboratoriohuoneena". Tähän tarkastukseen West olikin jo laadituttanut piirustukset rakennuksen laajentamista uutta apteekkilisärakennusta varten. Perustustyöt rakennukselle oli jo aloitettu. Laajennusosa käsitti neljä huonetta, ullakon ja kolmiosaisen kellarin.
Resepteistä pidettiin kirjaa. Niiden määrä oli tarkastushetkellä 3610 kpl. Resepteistä tehtiin otos ja ne tarkistettiin, ja todettiin taksoitus (hinta) oikeaksi. Myrkyistä piti myös pitää tarkkaa kirjaa. Myrkkykirjan mukaan vuonna 1909 oli myyty fosforitaikinaa rottien hävittämistä varten 2 kertaa ja strykniniä kettujen tappamista varten kerran. Myrkkyjen tilauslaput vastasivat toimituksia ja myrkynostajien luotettavuudesta oli myös todiste. Todistus saatiin kirkkoherralta.
Loppulauselmassa mainittiin: Apteekkihuoneissa, ullakolla ja kellarissa vallitsi hyvä siisteys ja järjestys.
Apteekki oli siis alkuvuosina ahdas, mutta kuten sanottu, se pystyi täyttämään kuntalaisten lääketarpeet. Apulaisia Westinillä oli kerrallaan vain 1-2, eihän pieneen apteekkiin enempää väkeä mahtuisikaan. Farmaseutteja ja oppilaita oli apteekissa Westinin palveluksessa 18 vuoden aikana yhteensä 21 henkilöä. Apteekkityöntekijät vaihtuivat usein. Pisimpään apteekissa palvelivat farmaseutti Martha Törnblom (1916-1920), farmaseutti Helmi Auranen (1919 ja 1921), ensin oppilas, sitten farmaseutti Kjerstin Westin (1919-1923)(1924-1927), oppilas Aino Remmer (1922-1924) ja oppilas Anna-Stina v. Wellebrandt (1922-1924). Muut olivat työsuhteessa vuoden tai alle sen. Farmasia-alalla näytti olevan liikkuvuus näinä aikoina suurta. Farmaseutit ja opiskelijat tulivat lähes poikkeuksetta muilta paikkakunnilta ympäri Suomea ja mitä luultavimmin muuttivat Taavetista muualle Suomeen.
Kuvia Luumäen Apteekin arkistosta ja Digiarkistosta.