Rohdoksista teollisesti valmistettuihin lääkkeisiin
Lääkkeiden syntyperä alkaa
kasveista, eläimistä, mineraaleista, kivennäisistä ja suoloista. Sittemmin
lääkkeitä on valmistettu luonnon raaka-aineista puhdistamalla ja eristämällä
sekä valmistamalla ne sopivaan käyttömuotoon liottamalla, uuttamalla,
keittämällä ja suodattamalla. Tekniikan kehittyessä alettiin
lääkkeitä valmistaa kemiallisesti, fysikaalisesti ja biologisesti, joko kehittämällä niitä luonnosta saatavista esiasteista tai
valmistamalla niitä keinotekoisesti alkuaineista lähtien.
Lääkeaineiden kemiallinen valmistus irtautui kemiallisesta teollisuudesta omaksi teollisuushaarakseen. Se johti erikoistuneen lääketeollisuuden kehittymiseen. Syntyi lääketukkuliikkeitä ja lääkekauppa kansainvälistyi. Alettiin valmistaa teollisesti erilaisia valmislääkkeitä, ns. patenttilääkkeitä, kuten liuoksia, tabletteja, pulvereita ja peräpuikkoja. Apteekeissa valmistettiin kuitenkin vielä pitkään lääkärin kirjoittamien reseptien mukaan valmistettuja pullolääkkeitä, pulvereita, pillereitä ja salvoja.
Ensimmäiset ns. puhdistetut lääkkeet 1800-luvulla
1800-luvun alkupuolelle asti kaikki lääkkeet, joitakin kiteisiä suoloja lukuun ottamatta, sisälsivät epäpuhtauksia, joiden takia niiden vaikuttavan osan määrittäminen ja mittaaminen oli vaikeaa tai mahdotonta. Kasviperäisten rohdosten kohdalla tapahtui ratkaiseva muutos, kun ulkomailla onnistuttiin uuttamaan ja löytämään puhtaita aineosia (1805-1820). Ensimmäisiä nk. puhdistettuja lääkkeitä olivat morfiini, strykniini, emetiini, kiniini ja kofeiini.
Puhdistetut lääkkeet tekivät mahdolliseksi määrittää lääkeannokset tarkasti ja todeta, miten lääkkeiden vaikutus riippui niiden annoksesta ja antamistavasta. Samalla voitiin päästä selville siitä, mitkä olivat puhtaalle lääkkeelle ominaiset haittavaikutukset ja mitkä aikaisemmin todetuista haitoista olivat lääkkeiden epäpuhtauksista johtuneita. Puhdistettujen lääkeaineiden eräs seuraus oli, että alettiin valmistaa ns. patenttilääkkeitä, erilaisia valmislääkkeitä, liuoksia, tabletteja, pulvereita ja peräpuikkoja, joissa patentti koski yleensä lääkevalmisteen nimeä ja koostumusta. Eräitä patenttilääkkeitä valmistavat yritykset kasvoivat jo varsin suuriksi teollisuuslaitoksiksi.
1910-1920-luvulla apteekin lääkkeistä tehtiin itse 98 % ja vain 2 % oli tehdasvalmisteisia. 1960-luvulla oli apteekkien tuotteista jo 90 % tehdasvalmisteisia.
Annosjauheiden suosio oli suomalainen ilmiö. Niitä käytettiin melkein joka vaivaan ja usein vähän liikaakin. Usein sanottiin: "Mitä pahemmalta maistuu, sen tehokkaampaa"
Linimentti eli linjamentti on iholle siveltävä tai hierottava nestemäinen lääkevalmiste, joka vaikuttaa paikallisesti. Sitä on käytetty esimerkiksi reuman, nyrjähdysten ja palohaavojen hoidossa. Linimentti voi olla emulsio, liete, liuos tai seos.
Linimentissä on tavallisesti ihoa rauhoittavia, suojaavia tai lämmöntunnetta aikaansaavia ainesosia, kuten jotakin balsamia, rasvaa, saippuaa tai öljyä liuotettuna etyylialkoholiin tai veteen.
Tinktuura on lääkkeenä käytetty jonkin kuivatun kasvin alkoholiuute. Kansanomainen nimitys tinktuuralle on 'tipat'. Tinktuurauutteet valmistetaan useimmiten joko perkoloimalla (suodattamalla) tai maseroimalla (liuottamalla). Luontaislääkkeet ovat usein tinktuuroita.
Mikstuura on nestemäinen suun kautta otettava lääkemuoto. Siinä lääke voi olla esim. siirappina. Yskänlääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä lääkemikstuuroita.
Muutamia menneisyydestä tunnettuja lääkkeitä:
Koposen lapamatolääke - alku Suomen lääketeollisuudelle
Suomen ensimmäisen lääketehtaan perusti
apteekkari Albin Koponen
Nurmijärvelle vuonna 1899. Koposen tunnetuin valmiste oli kotimaisesta
alvejuuresta valmistettu Filicin-matolääke.
Lapamadon eli leveän heisimadon sai raa´an kalan syömisestä. Lapamato oli Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma aina 60-luvulle asti.
1900-luvulla mainostettiin lapamatoja sisältäviä kapseleita myös laihdutuslääkkeeksi: "Kiusaavatko liikakilot? Jaa ateriasi lapamadon kanssa!"
Risiiniöljy
Pahanmakuinen risiiniöljy on ummetuslääke, josta on veistetty huumoria ja katalia kepposia vuosikymmenten saatossa. Risiiniöljystä tuli vähän liiankin nopea apu tukalaan oloon. Lusikallinen risiiniöljyä ja matka pihan perälle oli taattu.
Vuosikymmenten saatossa lempeämmät laksatiivit ovat syrjäyttäneet
risiiniöljyn, mutta joskus öljyä
saatettiin hankkia öljyhoidoksi hiuksille ja silmäripsille. Ja toki aina löytyy niitä, jotka haluavat
kokeilla, kuinka tehokasta aine todella on.
Pirunpaska
Tyrmäävän tuoksuisen tinktuuran teho lienee perustunut siihen, että koska valmiste haisi pahalta, ajateltiin, että sillä täytyy olla lääkinnällistä merkitystä. Suomalainen pirunpaska oli pirunkeltaputki-kasvin voimakastuoksuisesta pihkasta, tinktuurasta ja kumihartsista valmistettu seos. Pirunpaska- eli hajupihkatinktuuraa käytettiin meillä ensisijaisesti eläinlääkkeenä, mutta myös ihmisillä vatsalääkkeenä, astmaan ja influenssan hoitoon. Sitä käytettiin vuoden 1918 espanjantautipandemiassa yhtenä rohdoksena.
Katso Pirunpaskasta lisää Yle:n videolta. Apteekkari Bengt Mattila Helsingin historiallisesta Joutsen apteekista esittelee vanhoja hoitomuotoja https://www.ruutu.fi/video/1322338.
Hyväsalva
Arvo Ylppö kehitti vuonna 1931 maitoruven ja allergioiden vaivaamille lapsille salvan, missä ei ollut mitään vaikuttavia aineita sekoitettuna siihen. Tätä perusvoidetta käytettiin vuosikymmeniä. Se jäi joksikin aikaa unholaan, kun markkinoille tuli uusia voiteita.
Hyväsalvaa tuli Orionin 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi rajoitettu erä apteekkeihin. klo
Kamferi oli varsinainen yleislääke
Kamferia oli saatavilla monessa muodossa: kamferispriinä, kamferitippoina, voiteina ja tabletteina. Luonnonkamferia saadaan tislaamalla aasialaisen kamferipuun lastuja. Synteettistä kamferia tislataan tärpättiöljystä.
Yleisimmin kamferia käytettiin sydänlääkkeenä, pyörrytykseen ja heikotukseen, hengenahdistukseen ja pumpulituppoon kostutettuna ensiapuna korvasärkyyn. Sisäisesti kamferitipat virkistivät sydämen toimintaa ja ehkäisivät alhaisen verenpaineen oireita. Tipat sekoitettiin pieneen määrään vettä ja juotiin. Ulkoisesti kamferilinimenttiä käytetään voiteina edelleen lihaskipuihin, lihasten lämmittämiseen ja rentouttamiseen. Kamferi auttaa myös avaamaan hengitysteitä höyryhengitysvalmisteissa ja nuhasumutteissa. Kamferia annettiin myös lapsille tiputtamalla muutama tippa sokeripalan päälle.
Kamferitabletit sisälsivät lääkekamferia ja ne oli päällystetty sokerilla. Tipat siis nautittiin sisäisesti. Kamferitippojen resepti on yksi osa kamferia, kolme osaa eetteriä ja kuusi osaa spriitä. Kamferisprii-pullossa oli pullohattu eli tektuuri. Se ja tarkkojen sääntöjen mukaan solmittu solmu antoivat lääkepullolle juhlallisen ulkonäön. Pullohattu myös suojasi pulloa ja piti korkin paikallaan.
Apteekkien omat yskänlääkkeet
Lähes kaikki apteekit valmistivat ja valmistavat edelleenkin omaa yskänlääkettä apteekkarin oman reseptin mukaan. Nämä "Ouran yskäntipat", " Mustosen yskänlääke", "Mustaparran yskänmixtuura" ym. olivat lääkeaineen vesi- tai siirappiliuoksia. Niissä saattoi olla salmiakkia, lakritsin väkiliuosta tai anisvettä.
Tippoja oli monenlaisia kamferitippojen lisäksi
Hoffmanin-tippojen uskottiin auttavan vähän kaikkeen. Ja mikseivät ne olisi, olihan sisältökin vaikuttavan yksinkertainen: yksi osa eetteriä, kolme osaa spriitä. Resepti takasi tasaisen suosion. Alkoholipitoisuuden vuoksi "Hokmannin" tipat kiinnostivat muitakin kuin sairaita. Eetteri auttaa alkoholia humahtamaan päähän hyvin nopeasti. Apteekin työntekijät puhuivatkin tippaukoista, jotka nauttivat vähän liian antaumuksella lääkeainetta alkoholin korvikkeena.
Thielemannin tippoja puolestaan nieltiin vatsakipuihin, samoin Inosemzeffin ja Törnrothin tippoja. Molemmat sisälsivät sekä oopiumia että valeriaanaa, joilla on jonkin verran rauhoittavaa ja lihaskouristuksia laukaisevaa vaikutusta. Belajevin ja Ursinin tippojen nimistäkin voi päätellä, että ne tulivat maahamme Venäjän vallan aikana. Myös näissä oli yhtenä ainesosana oopiumtinktuuraa, joka tunnetusti rauhoitti vatsaa.
Valeriaanaa myytiin ennen monessa muodossa apteekeista. Kieltolain aikaan nopeasti päähän humahtava eetterivaleriaana oli suosittu rohdos. Nykyiset vatsalääkkeet hoitavat enemmän kipua ja sekoittavat vähemmän.
Punaisia tippoja eli Mixtura simplexiä otettiin flunssaoireisiin.
Mixtura simplexin monografia eli valmistusohje Famakopea Fennica Edition sexta 1956: Mustikkaa väriksi, laimennettua pirtua, laimennettua rikkihappoa ja etikkahappoa ja kanferia.
Nykyisin näitä tippoja ei enää tehdä apteekeissa, koska niiden valmistus
olisi hyvin vaivalloista. Tipat muistuttavat jonkin
verran katkeroita ja bittereitä. Alkon myymät Fernet Branca, Underberg ja
Jägermeister ovat kuitenkin sukua näille vanhoille tipoille.
HOTA
Tamperelaisen STAR-lääketehtaan sinikeltaiseen pussiin pakkaama HOTA-pulveri oli menestystuote lähes neljäkymmentä vuotta. Mainoslause kuului "Ota Hota - ei pakota".
HOTA tuli markkinoille vuonna 1929. Se vedettiin markkinoilta vuonna 1997. Syynä olivat muuttuneet määräykset, joiden mukaan yhdessä lääkkeessä ei pidä olla kahta samankaltaista komponenttia.
HOTAssa oli kaksi tulehduskipukomponenttia:asetyylisalisyylihappo ja salisyyliamidi ja lisäksi askorbiinihappo eli C-vitamiini, ja kolapähkinä. Pulverissa oli myös Etelä- Amerikasta kotoisin olevaa guarana-tahnaa, joka sittemmin vaihtui kofeiiniksi. HOTAn suosio perustui osin siihen, että se oli pulveria, jota suomalaiset olivat tottuneita käyttämään. Pulvereita oli tarjolla moneen vaivaan. Pulveri maistui usein karvaalta, jolloin se saattoi käyttäjästään vaikuttaa erityisen tehokkaalta.
Värikkään HOTA-pussin Intiaanin kuva juontuu pulverin sisältämästä guaranatahnasta saadusta kuivauutteessa. Guaranatahnaa tehtiin Etelä-Amerikan alkuperäiskansalle pyhästä kukasta, jonka nimi oli hota. Siitä myös tuli pakkauksen kuvitus. Sotien aikana guaranatahnaa ei saatu, ja se korvattiin kofeiinilla ja kola-pensaan siemenistä saadulla kuivauutteella.
Huumerintamalla tapahtui
Kehitettiin uusi synteettinen opiaatti, heroiini. Se oli kolme kertaa vahvempaa kuin morfiini, ja myös paljon voimakkaammin riippuvuutta aiheuttavaa. Ensimmäisessä maailmansodassa sotilaille jaettiin anteliaasti morfiinia, heroiinia ja kokaiinia. Juoksuhaudoissa niiden tarjoamaa eskapismia hyödynnettiinkin.
1920- ja 1930-luvulla Suomessa heroiinin, eli diasetyylimorfiinin kulutus oli niin suurta, että Kansainliitto joutui huomauttamaan asiasta. Köyhä kansa jatkoi kuitenkin tuberkuloosiepidemian ja yskän hoitamista heroiinilla pitkälle 50-luvulle asti, sillä se oli halpaa. Toisessa maailmansodassa huumekierrokset lisääntyivät. Myös Suomessa sotilaille tarjottiin morfiinin, heroiinin ja kokaiinin lisäksi myös amfetamiinia vahvempaa metamfetamiinia "höökipulveria".
https://yle.fi/aihe/a/20- 10002168Yle Yle Areena
Pervitiini - ensin "höökipulveri" sitten kaiken säryn poistava lääke
Pervitin-niminen annosjauhe oli ottanut nimensä metamfetamiinia sisältävästä Pervitin-tabletista. Näitä saksalaisvalmisteisia amfetamiinipohjaisia Pervitin-tabletteja käyttivät toisen maailmansodan aikana muun muassa lentäjät ja kaukopartiosotilaat. Pervitiiniä käytettiin myös kenttäsairaalassa lääkäreiden piristeenä. Sotavuosien Pervitin, nykyään huumeeksi luokiteltu aine, tunnettiin silloin myös nimellä "höökipulveri", joka antoi käyttäjälleen euforisen tunteen ja piristi voimakkaasti. Siinä oli myös omat riskinsä, kun vaikutus loppui, tuli täysi stoppi. Kaukopartiomiesten tarinoita voit lukea internetistä.
Suomalainen Pharmacal Oy alkoi valmistaa vuonna 1959 Pervitin-pulveria. Tavaramerkki oli ostettu Neuvostoliitolta 40-50-lukujen vaihteen tienoolla. Nimi otettiin käyttöön ja se annettiin lääkepulverille, jota alettiin valmistaa lähinnä aspiriinin eli asetyylisalisyylihapon ja kofeiinin sekoituksesta. Metamfetamiinia tämä uusi pulveri ei sisältänyt. Pervitinin käyttö oli tietysti suurta, koska sillä oli nimenä niin uskomaton maine. Kansa ei kauheasti kiinnittänyt siihen huomiota, että nimen takana oli aivan eri aine. Pervitin poistettiin käytöstä 1980-luvulla. Pervitin-pulveria valmistanut Pharmacal Oy toimi Suomessa vuodet 1959-2003.
Apteekin karkit
Apteekeissa myytiin myös makeisia. Salmiakki eli ammoniumkloridi on valkoinen ammoniakin suola. Salmiakkia myytiin apteekeissa jauheena, pastilleina ja nestemäisissä yskänlääkesekoituksissa. Salmiakkimikstuura oli erityisen suosittu yskänlääke 50-luvulle saakka.
Merimiesmälli on puhdasta 100 % lakritsiuutetta. Lakritsiuutetta saadaan lakritsipensaan puumaisista ja monihaaraisista juurista. Samaa ainetta lisättiin yskänlääkkeisiin. Lakritsi on tehokas aine moneen vaivaan. Se estää tulehduksia, lievittää ylähengitysteiden ja ruoansulatuksen vaivoja sekä helpottaa liman irtoamista. Tosin se nostaa myös verenpainetta.
Apteekissa myytiin myös rintasokeria. Se koostui ruskehtavista ja kirkkaista sokerikiteistä ja maistui hieman palaneelta.
1953-luvulla Orion toi markkinoille Vitol-helmien lisäksi Vitol-pastillit ja Vitol-suklaan; joihin onnistuneesti oli saatu mukaan lasten riisitaudin ehkäisemiseen tarvittavat A- ja D-vitamiinit. Yksi Vitol-suklaapala sisälsi viisi tippaa Vitol-öljyä.
Leiraksella oli vastaava herkku
Jekovit valkosuklaana sekä myös D- Kalkkisuklaana.