Edith Taavitsainen 1940-1952
Keväällä 1940 otti Luumäen
Apteekin apteekkarioikeuden vastaan Edith Ragnhild Maria Taavitsainen os. Finne
(s. 1898). Hän valmistui farmaseutiksi vuonna 1920 ja proviisoriksi vuonna
1926. palveltuaan yhdeksässä eri apteekissa ympäri Suomea Taavitsainen tuli
Taavettiin ja oli siellä apteekkarina 13 vuotta. Taavetista hän siirtyi
Turkuun.
Taavetissa Taavitsainen oli Mannerheim Lastensuojeluliiton Luumäen osaston puheenjohtajana ja erikoisharrasuksena hänellä oli puutarhaviljelys. Tähän harrastukseen antoi varmasti hyvät puitteet Taavetin apteekkikiinteistön vehreä pihapiiri.
Puoliso oli metsätalousneuvoja Juho Taavitsainen.
Sotien aikana
apteekkien toimintatapoja muutettiin. Joitakin apteekkeja annettiin
puolustusvoimien käyttöön ja apteekit velvoitettiin antamaan lääkkeitä
sotajoukkojen käyttöön. Lääkevalmistusta kiellettiin tai rajoitettiin. Oli myös
pulaa raaka-aineista.
Apteekkarin on maksettava vuosittain apteekkimaksua apteekkiliikkeestä (laki apteekkimaksusta 148/1946). Apteekkimaksun tarkoituksena on turvata koko maan kattavat apteekkipalvelut ja tasata apteekkien välisiä tuloeroja. 1.1. 2017 apteekkiverolain tullessa voimaan apteekkimaksu korvattiin apteekkiverolla. Apteekkarit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja apteekin tulos verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona.
Penisilliinin merkittävyys sairauksien hoidossa oli vuoteen 1945 mennessä ilmeinen. Sitä ryhdyttiin massavalimistamaan 1944. Myös muut antibiootit yleistyivät. Streptomysiini oli yksi antibiooteista, jota käytettiin keuhkotautien parantamiseen. Kotimainen Orion kehitti penisilliinilääkkeen ja suunnitteli aloittavansa oman tuotannon, mutta päätti luopua ajatuksesta, koska se ei ollut kilpailukykyinen ulkomaisten tuotteiden kanssa. Vuonna 1955 Orion päätti kuitenkin uudestaan ryhtyä penisilliinin valmistukseen ja uusi "V-pen" nosti Orionin Suomen penisilliinituotteiden ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi.
Pillerit ja pulverit olivat suosittuja 1940-luvun loppuun, Pillereitä valmistettiin 1950-luvulla yhä enemmän, Lääketehtaita oli 1940-luvun loppupuolella kuusi kappaletta ja apteekkeja 420 kpl.
Taavitsaisen aikana tarkastuksia ei enää ollut vuosittain Niitä pidettiin joka toinen vuosi. huomautuksia oli vähän. Vuoden 1945 tarkastuspöytäkirjassa mainittiin myös insuliinikirjanpidosta. Analyysipöytäkirjanpito oli kuitenkin unohtunut pitää vuoden 1939 jälkeen, joten siitä tuli huomautus.
Taavitsaisen 12 vuoden aikana apteekissa vaihtuivat vuoden tai kahden työrupeaman välein opiskelijat ja farmaseutit. Heitä oli kaiken kaikkiaan 24. Pidemmän ajan oli työsuhteessa vain kaksi henkilöä, joista toinen oli farmaseutti ja sittemmin proviisori Aune Oranko (1940-1943). Farmaseutti Martta Helavaara päätti 17 vuotta kestäneen työsuhteensa vuonna 1953.
Taavitsaisen viimeisinä vuosina apteekkiin tehtiin uudistuksia. Merkittävä lisä oli vesijohdon asentaminen. Sen merkitys oli apteekkitoiminnassa huomattava. Laboratorio korjattiin ja nyt hankittiin myös uusi sähkötislauskone. Tislattua vettä oli aikaisemmin saatu sekä omalla vanhanaikaisella tislauskoneella että myös tilattu Oy Medica Ab:lta.
Entisestä eteisestä tehtiin pieni assistenttihuone pulpetteineen, uusine tapetteineen ja korkkimattoineen.
Tarkastuspöytäkirja 1951
Taavitsaisen aikana oli korvattu melkein kaikki säilytyspullot ja purkit uusilla poltetuin nimikilvin varustetuilla astioilla. Tarkastuksessa yleensä aina huomioitiin kaikki säilytysastiat ja erilaisten aineiden vaatimukset säilytykselle. Oli huomioitava pullon tai purkin lasilaatu, väri ja läpinäkyvyys. Etikettien laatu ja selkeys piti myös olla hyvä. Säilytyslaatikoiden rakenne ja niiden nimikilvet selkeät. Myös se, miten pullot oli sijoitettu hyllyille, oli tarkkailun kohteena. Jos pullot eivät olleet esimerkiksi suuruusjärjestyksessä, saattoi siitä tulla huomautus pöytäkirjaan. Apteekin laatua, osaamista ja luotettavuutta viestittiin myös näillä keinoilla.