oLuumäen Apteekissa tapahtui ensimmäinen omistajanvaihdos v. 1927, kun apteekkari Westin muutti Antreaan. Luumäen apteekkarina aloitti 24. 3. 1927 Nikolai (Kolia) Selim Eberhard Fock (s.1885 k.1967). Fock valmistui proviisoriksi vuonna 1914 ja ehti toimia proviisorina sekä lounaissuomessa että pääkaupunkiseudulla ennen Taavettia. Taavettiin hän tuli Savonlinnasta ja Taavettiin jälkeen siirtyi Voikkaan apteekkiin. Fockin perheeseen kuuluivat vaimo Hellin Linda os. von Essen ja tytär Christina Margaretha, joka oli syntynyt samana vuonna, kun Fockit muuttivat Taavettiin.

Fock kuului Suomen Aatelisliittoon. Hänet ylennettiin reservin vänrikiksi vuonna 1918 ja reservin luutnantiksi vuonna 1936 ja suoritti reservinlääkintäupseerin kurssin kadettikoulussa vuonna 1937. Focin kerrotaan olleen hyvin sotilaallinen herra, joka oli ottanut osaa vapaussotaan, kuulunut suojeluskuntaan vuodesta 1917, ollut valkoisten II-pataljoonan johtajana vuosina 1918-1925 Helsingin suojeluskunnan ratsuväessä. Sotilaallisuudestaan huolimatta Focin on kerrottu olleen sympaattinen ja pidetty ihminen.
(Suomen Apteekkarit 1937 (Sipi Siintola).

Elettiin kieltolain (1919-1932) ja pulavuosien (1929-1931) aikaa. Kieltolaki salli alkoholipitoisten aineiden maahantuonnin valmistuksen, myynnin ja varastoinnin ainoastaan lääkinnällisiin, teknisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Apteekeista tuli lain myötä ainoita laillisia alkoholi ostopaikkoja. Niinpä apteekeista toimitettujen sprii- ja muiden alkoholipitoisten aineiden määrä kasvoi moninkertaiseksi.

Lääkeala alkoi kehittyä 1930-luvulla. Löydettiin ja keksittiin uusia lääkeaineita. Saksalainen sulfavalmiste Prontosil-lääke vähensi merkittävästi aivokalvontulehduskuolleisuutta.

Keksittiin menetelmä eristää insuliinia eläimen haimasta. Insuliinia annettiin diabetekseen ruiskeena.

Tamperelaisen STAR lääketehtaan sinikeltaiseen pussiin pakkaama HOTA-pulveri oli menestystuote lähes neljäkymmentä vuotta. Mainoslause kuului "Ota Hota - ei pakota".

Fock oli Luumäen Apteekin apteekkarina kuusi vuotta. Heti aluksi Fock teetätti vuonna 1927 apteekkihuoneistoon perusteellisen korjausremontin. Fock osti apteekin tilan vuonna 1932. Nikolai Fock osti apteekin tilan vuonna 1932.
Kuuden vuoden aikana hänellä oli apteekkityöntekijöitä kaksitoista, farmaseutteja ja oppilaita, yksi proviisorikin. Pisimpään Fockin palveluksessa olivat farmaseutit Bertta Wilhelmina Antikainen (1928-1931) ja Aune Oranko os. Olenius (1929-1936).

Fockin aikana oli apteekkitarkistuksia tehtiin vielä kerran vuodessa, yhtenä vuonna kaksi. Ensimmäisen vuoden tarkastuspöytäkirjassa huomion kiinnitti tilatun väkiviinan määrä, joka oli huomattavasti suurempi kuin Westin aikoina: 1465 litraa 96 % spriitä valtion väkiviinatehtaasta, konjakkia 31 kokopulloa, 156 puolipulloa, whiskyä 20 puolipulloa. Seuraavana vuonnakin tilattiin vielä 690 litraa 96 % spriitä, gognakia 7 kokopulloa ja whiskyä 7 kokopulloa. Kieltolaki kyllä selittää tätä ilmiötä. Apteekki oli Luumäelläkin ainoa liike, jotka sai myydä spiritusta.

Vuoden 1930 toukokuun tarkastuksesta muutama maininta:
Alkoholia ja alkoholipitoisia aineita säilytetään ja myydään asetuksen mukaisesti.

Apteekkihuoneustosta mainittiin: Apteekin sisustus pähkinän väristä koivua. Säilytysastiat valkoista lasia hiotuin tulpin ja poltetuin nimikilvin. Varastohuoneen säilytysastiat ruskeata lasia hiotuin tulpin ja hyvin tekstatuin nimikilvin. Apteekin seinät ovat äskettäin paperoidut ja maalatut öljyvärillä sekä apteekki yleensä perusteellisesti korjattu. Varastohuoneen lattia peitetään lähitulevaisuudessa korkkimatolla.

Kaikkialla vallitsee parhain järjestys ja siisteys.

Laitteita ja välineitä oli tarpeellinen määrä: tislauskone, infusionikone, sterilisaattori, seuloja, rohdosmylly, seale earnatum? mylly, puserrin, pulverikapselien avaaja, 2 perkolaattoria, ym.

Kaikki hyvässä kunnossa. Puuttuva mikroskooppikin saatiin syksyyn mennessä. Sidetarpeita oli varastossa riittävästi.