Uusi iso apteekkitalo
Apteekkari Westinillä oli heti toisena toimintavuotena 1910 valmiina suunnitelmat laajentaa pientä apteekkitaloa. Nämä suunnitelmat hän esitti myös apteekkitarkastajalle. Piirustukset olivat valmiina ja perustustöitäkin oli jo aloitettu.
Heti toiminnan alussa vuonna 1909 todettiin apteekin tilat ahtaiksi. Apteekin käytössä pienessä asuintalossa oli ainoastaan kaksi ahdasta tilaa, keittiö ja sen viereinen tila, toinen apteekkihuoneena ja toinen varastona ja laboratoriona. Ullakko ja kellari toimivat myös varastotiloina. Neliöitä ei ollut paljon käytössä. Talossahan myös asuttiin.
Apteekkitalon laajennus oli huomattava
Sisällissodan vaikutukset ulottuivat luumäkeläistenkin elämään ja yhteisöjen toimintaan. Rakentaminen viivästyi suunnitellusta aikataulusta. Työ päästiin aloittamaan vuonna 1916. Mistään dokumenteista ei ole löytynyt merkintää tarkasta valmistumisen ajankohdasta. Vuoden 1921 tarkastuspöytäkirjassa mainittiin ensimmäisen kerran myös kolme kellaria. Apteekkihuoneusto: "Paitsi expiditiohuonetta kuuluu huoneustoon varastohuone, laboratorio, kolme kellaria ja ullakko". Tämän maininnan perusteella oletetaan, että näyttävä korkeampi osa taloa valmistui vasta vuonna 1920.
Lisäosan rakentajiksi Westin tilasi kaksi etevää kirvesmiestä Iitistä. Koko kaksikerroksinen rakennus valmistettiin kuuden tuuman hirsistä ja lautavuorattiin ulkopuolelta. Lautavuoraus oli paanuviimeisteltyä huoliteltua jugend-tyyliä kuten myös koristeelliset, moniruutuiset ja t-karmiset ikkunat. Järeät kellarit tehtiin ruskeasta graniittikivestä. Talon suunnitelleesta arkkitehdista ei ole tietoa.
Apteekki - osa Taavetin kulttuurimaisemaa
Vanha apteekkirakennus piharakennuksineen ja etelänpuoleisen rinnepihan puutarhoineen muodosti oman huvilamaisen miljöönsä. Vuosisadan alussa oli puutarhaan todennäköisesti rakennettu ruudut hiekkakäytävineen. Muita rakennuksia pihapiirissä olivat ja ovat edelleen vuosisadan alussa rakennettu tiilikattoinen hirsisauna, joka ei enää näinä päivinä ole käytössä, tiilikattoinen maakellari, hirsiaitta, kunnostuksen alla oleva varasto- ja liiterirakennus. Talon länsipuolella on edelleen kookas maakellari. Vuonna 1950 rakennettiin pihan sisääntulon viereen miljööseen ei niin sopiva sementtitiilinen autotalli. 1950-luvulla rakennettiin myös apteekin sisäänkäyntiin tuulikaappi ja portaat.
Suojeltu rakennus
Etelä-Karjalan rakennuskulttuurityöryhmä inventoi vuonna 1987 apteekkirakennuksen ja pisteytti sen historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäväksi. Pitäjän ensimmäisenä apteekkina rakennuksella on oma sosiaalihistoriallinen statuksensa. Rakennushistoriansa kannalta apteekin talo edustaa kerroksellista rakentamista, jossa vanhimpana kerrostumana on noin yli 100 vuotta vanha hirsirunko ja 50 vuotta nuorempi laajennusosa. Se, että laajennusosan rakentamisessa on onnistuttu hyvin ja lopputulokseksi saatu kaunis 1910-luvun jugendia edustava rakennus, ja joka on näihin päiviin saakka säilynyt tyylissään, tekee siitä myös rakennustaiteellisesti arvokkaan.
Maisemallisesti rakennus on edelleen ympäristönsä kaunistus ja muisto vanhasta kylämaisemasta, missä apteekilla on ollut merkittävä sijansa. Rakennusta ympäröivä puistomainen pihapiiri sisällytettiin myös kaavasuojeluun ja sille tulisi jättää tarpeeksi laaja suojavyöhyke rakennuksen ympärille. Mikäli jäljelle jäävälle tontin osuudelle vielä rakennetaan, tulee suunnittelun lähtökohtana olla vanha apteekkitalo.
Vaalimisen arvoinen aarre
Talon suojelustatuksesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia on sille saatu lupa tehdä pienempiä kunnostamistoimenpiteitä.
Saanilan perikunnan toimesta vanha apteekki maalattiin. Maalausurakan suoritti Reino Lääveri.
Talon nykyiset omistajat Jukka ja Anne Olsson ovat tehneetkin todellisen kulttuuriteon jatkaessaan rakennuksen ylläpitoa.
Perusteellinen maalaustyö ja korjaustyö aloitettiin kesällä 2014. Olssonit valitsivat uudet värisävyt ja seuraavat kaksi kesää kuluivat maalaustöissä. Museoviraston ehdotuksesta syöksytorvet maalattiin aikaisemmin grafiitin harmaaksi niiden korjauksen yhteydessä vuonna 1999. Vuonna 2017 autotalli rapattiin ja sen vesikatto rakennettiin uudestaan.
Talon maalauksen yhteydessä löytyi kaksi pommin sirpalettakin rakenteista. Niitä ei poistettu, siellä ne säilytetään muistona kertomassa talon kokemasta elämänmenosta. Onneksi tämä talo säästyi sodan pahimmilta pommiuksilta, vaikka pommeja putoili läheiselle Halmeen pellollekin.
Vuosien varrella on talossa tehty muitakin lukuisia remontteja: Ulkoseinien- ja vesikattojen maalaamisia on tehty muutama kerta. Uusimisen ja korjaustöiden kohteena ovat olleet myös mm. räystäät, rännit, piipunhatut, terassien kaiteet, ulkoportaat, ilmanvaihto ja sähköjärjestelmä. Pihanpuoleisen sisäänkäynnin viistokatos muutettiin satulamalliseksi.
Vuonna 1966 kesällä rakennettiin talon ensimmäiseen kerrokseen ja kellariin keskuslämmitys täydentämään uunilämmitystä. Tässä yhteydessä nousi rakennuksen itäpäätyyn yhdeksän metriä korkea savupiippu.
Talossa on kaiken kaikkiaan kymmenen kaakeliuunia, joista seitsemän alakerrassa ja kolme yläkerrassa.
Sisätiloissakin jugend-henkeä
Uudessa apteekkitalossa oli tilaa apteekin toiminnoille; lääkevalmistukselle, laboratoriotoiminnalle, lääke- ja raaka-ainevarastoille sekä asiakaspalvelutilalle moneksi vuodeksi eteenpäin. Vuosien saatossa uudet apteekkarit kukin vuorollaan tekivät apteekkitiloissa uudistuksia kulloisenkin ajan vaatimusten mukaan.
Ensimmäinen suurempi muutos tehtiin vuonna 1927, kun apteekkari Fockista tuli Luumäen toinen apteekkari ja talon omistaja. Hän teetätti perusteellisen korjausremontin talon vanhempaan osaan. Tästä on jälkiä keittiössä, siellä on ollut leivinuuni. Vanhan puolen kolmesta kaakeliuunista kaksi oli uusittu. Ne ovat Rakkolanjoen kaakeliuuneja, joita rakennettiin kymmen- ja kaksikymmentäluvuilla. Samoihin aikoihin otettiin yksi kolmesta kellarista tulenarkojen aineiden säilyttämiseen. Apteekin puolen neljä kaakeliuunia ovat kaikki tänä päivänä alkuperäisiä.
Seuraavan remontin teetätti apteekin kolmas omistaja Karin Kaila vuonna 1934. Tällöin korjattiin kaikki lattiat; apteekkiin ja varastoon asennettiin korkkimatto ja apteekkihuoneen vieressä talon pohjoispuolella olevaan laboratorioon tulenkestävä pinnoitus.
Vuonna 1949, apteekkari Edith Taavitsaisen aikana vedettiin rakennukseen vesijohdot ja samalla korjattiin laboratoriota. Vuonna 1951 tehtiin entisestä eteisestä idänpuoleisen sisäänkäynnin paikalle pieni 1.7 x 3 m kokoinen assistentin huone. Siihen asennettiin korkkimatto, se tapetoitiin ja sinne hankittiin uusi hinnoittelupulpetti.
Ensio Saanilan, viimeisen vanhan apteekkitalon apteekkarin toimesta apteekissa uusittiin jonkin verran kalustoa ja hankittiin loisteputkivalaisimet vuonna 1955.
Sisustus noudatti apteekkien ajan tyyliä. Tummasta täyspuusta valmistetut kalusteet, kaapistot, hyllyt, vitriinit apteekkipulloineen ja purkkeineen loivat oman arvokkaan apteekkitunnelmansa. Kun tähän tunnelmaan vielä yhdistyivät rohdoksien, linimenttien ja muiden ainesten tuoksut oli apteekkielämyksen mieleen painuminen taattu juttu jokaiselle siellä visiteeranneelle.
Apteekin lopetettua toimintansa tässä rakennuksessa, tehtiin tiloista asuinhuoneisto. Tällöin viimeisimmät merkittävät muutokset sisätiloissa ovat entisen apteekin myymälätilan interiöörin maalaus.
Apteekkihuoneiston kuvaus
Vuoden 1939 tarkastuspöytäkirjassa on maininta:
"Paitsi apteekkihuonetta kuului huoneistoon varastohuone, joka on tilava ja tarkoitustaan vastaava, laboratorio, jota myöskin käytetään pesuhuoneena, toimistohuone, jossa säilytetään farmakopean reagenssit ja tutkimisvälineet, kolme kellaria, joista yksi on pullovarastona. Huoneisto on kokonaisuudessaan hyvässä kunnossa."-
Laboratoriohuoneessa oli mm. tislauslaitteisto ja autoklaavi seinällä. Siellä oli myös puuhella, missä paikka isolle vesipadalle. Lääkkeiden valmisuksen vähentyessä tästä laboratoriokeittiöstä tuli sekä henkilökunnan kahvi- että pukeutumishuone, lääkepakkausten vastaanottohuone ja myös siivoojan pullojen pesu- ja desinfiointitila. Aseptisesti valmistettavat lääkkeet tehtiin apteekin puolella "pikku huoneessa".
Kuvia Olssonin arkistosta ja Finnasta
Kuvat: Jukka Olsson
Apteekkitalon asukkaat
Ennen apteekin siirtymistä uuteen paikkaan Marttilan tien varrella apteekkitalon vanhan puolen asunnossa asuivat:
Digiarkisto
Luumäen Lehti