Kuuden kuukauden aikamatka kotikylän Apteekin historiaan

Syksyllä alkoi taas Nybergin rouvan satunnaisgeneraattori pommittaa. Talvikuukausiksi pitää taas kyllä kehittää jotakin uutta ja ennenkokematonta puuhastelua. Luonto on nimittäin sellainen, että jotain uutta pitäisi aina olla työn alla eläkepäivien iloksi. Löytyihän se ajatus. Parin vuoden ajan on muhinut ajatus ryhtyä keräämään ja dokumentoimaan lapsuuden ajan elämää Taavetissa. Leijonien juhlajulkaisu ja siellä Naumasen Paavon kauppojen kuvat olivat se triggeri. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin siellä syntymäkotini talon kuvan. Tästä kaikki sai alkunsa, ja kun vielä sain lapsuuden naapurikauppojen kaverit kiinni ja tulemaan mukaan omine muistoineen ja kuvineen, niin olin jo täydessä vauhdissa.

Apteekki oli yksi Marttilantien kohteista, se viimeisin oman karttarajaukseni mukaan. Marraskuun puolen välin paikkeilla kävin apteekissa 'näyttämässä naamani'. Siinä stten Heikin ja Jessen kanssa sovittiinkin, että saa tehdäänpä apteekin historikki. Apteekin arkistosta löytyi paljon kiinnostavaa dokumentointia ja faktaa ihan apteekin alusta lähtien, vuodelta 1909 ensimmäiset jutut. Myös pulloa ja purnukkaa on onneksi joku pistänyt 'arrelaatikkoon' säilöön. Kyllä niistä tarinaa saa kehitettyä.

Toinen apteekkiin liittyvä kokonaisuus on tietysti hieno jugend-henkinen vanha apteekkitalo. Visiitti Jukka ja Anne Olssonin luona vanhassa apteekissa poiki hyvän määrän tietoa, dokumentteja ja valokuvia. Niistä oli hyvä aloittaa  - saatiin talon historiakin näin "purkitettua".  Yhdessä Olssonen kanssa hiottiin se kokonaisuus valmiiksi.

Eri apteekkareiden ja heidän apteekkiaikansa lähdeaineistoja löytyi apteekin arkistomapeista, tarkastuspöytäkirjat olivat niistä ehkä merkittävimmät. Tämä päti apteekkareihin Westinistä Saanilaan. Uuden apteekin apteekkareista Pahlman, Heikkinen ja  Lehmuskero olivat mukana, kun yhdessä rakennettiin tietopaketit jokaisen omasta ajanjaksosta.

Somen ja puskaradion ansiosta sain ilokseni yhteyden myös kahteen entiseen apteekkityöntekijään, joiden ansiosta saamme tutustua apteekin työntekijöiden  oikeaan arkeen. Saanilan aikana ei töissä istuttu. Siellä sekoitettiin, punnittiin, pullotettiin, pyöritettiin pillereitä, täytettiin kapseleita ja hyllyjä, vastattiin puhelimeen, kirjoitettiin signatuureja ja palveltiin tietenkin asiakkaita. YM. YM.

Homma lähti siinä mielessä lapasesta, että innostuin keräämään jonkun verran  taustatietoakin. Onhan apteekkiala ihan oma maailmansa ja rohdoksillakin on oma historiansa. Tuoksuja vain ei saa netissä julkaistua.

Nyt on kiitosten aika. Kiitos kaikki apteekkarit HEIKKI, LEA, RIITTA ja proviisori JESSE sekä vanhan apteekkitalon omistajat JUKKA ja ANNE omasta tärkeästä panostuksestanne projektiin. Kiitos kaikki entiset apteekkilaiset ANTERO, AILA ja EIJA. Kiitos LIISA henkilökoordinointiavusta. Kiitos myös kaikille teille Luumäki-ryhmäläisille Facebookissa, jotka olette jakaneet muistojanne apteekistamme. Kiitos myös Luumäen Lehdelle artikkeliaineiston käyttöluvasta.

Kohta ollaan valmiita painamaan pupliseeraus-näppäintä.

T. Tuija